Muutos… uhka vai mahdollisuus?

 

Kesä vaihtuu syksyyn, työ uuteen, äitisuhde potkii päähän teinpä miten päin vaan..

Itsestäni huolen pitäminen kyselee koko ajan rajojaan

miten teen, mitä jätän tekemättä, ketä alan, kenet laitan kieltoon… Kuinka yksin olen silloin, kun elämän polulla kompuroin ja voisiko kukaan edes auttaa, vaikka tietäisi, haluaisi?

Sukellan syvään yhden asian kohdalla, toisella nousen kuin korkki pintaan, sillä se ilon, tuen ja rakkauden kokemus kanssakulkijoilta auttaa, vaikka sisälläni kaiken käsittely onkin kesken. Tunneryöpyt vievät voimia ja niiden löytymiseen haluaisin löytää taikasauvan, jotta tasapainon hallinta onnistuisi. Sisäisestä rauhasta kun ei ole välillä tietoakaan ja silloin edes peiton alle piiloon meneminen ei auta. Rintaa ja mieltä raastaa, suru, häpeä, syyllisyys hyökyy päälle… En saa itkettyä, vaikka uskon että se voisi helpottaa ja puhdistaisi mielen kaaosta.

Kuinka saada elämä ”järjestykseen” ja mitä se tarkoittaa. 

Kamalan pitkän ajan olen ollut stressin alla, elänyt osa sydämestä ja mielestä lähtövalmiina milloin mistäkin syystä, tietämättä minne ja miksi, lähtövalmiina uhan alla. Nuo uhka-asetukset ovat polttomerkitty minuun viime vuosien aikana, ehkäpä jopa pienestä tytöstä saakka, ja niiden hoitaminen vaatii valtavasti aikaa, kärsivällisyyttä. Missä niitä annetaan? Mistä löydän sen tarvittavan ajan, luottamuksen ja rauhallisuuden, jonka avulla hyökyaallosta selviän? Tiedän juu, että minulla on itselläni avaimet jossain, mutta kun ne ovat hukassa.. Silloin romahdus on tulossa eikä sillä hetkellä ole jäljellä enää uskoa itseen… ei selviytymiseen… Melkein romahdan syvään kivikkoon, jään jumiin enkä saa itseäni ylös…

Lopulta jotain AINA tapahtuu...

jokin tökkää minua ja havahdun .. ihminen, joka uskoo minun selviytyvän, ottaa yhteyttä, sivusto netissä ja oikea artikkeli tai kuva oikeaan aikaan ja niin olen yhtäkkiä nousemassa hitaasti pintaan, valoon ja tiedän, että tämä piti käydä (taas) läpi, jotta uudelle tilaisuudelle/asialle/ihmiselle tms.  löytyy tilaa!

Kuinka haastavan vaikeaa on löytää sisältää nuo asiat ja niiden tarkoitus? Kuinka niistä luopuminen, irtipäästäminen helpottuisi, jotta syvyys ei olisi niin pimeä ja tukahduttava? 

Minä kuitenkin tiedän, 

että pääsen yli tästäkin, siitä on jo aavistus ja entinen kokemus auttaa muistamaan, että olen tehnyt tämän ennenkin, vaikka syyt olivatkin erit. Kaikella on paikkansa, aikansa ja oppinsa minulle.. meille jokaiselle, vaikkei sitä millään ajattelemalla voikaan tietää ja nähdä. Siihen tarvitaan luottamus, luottamusta siihen, että selviän sydämeni tietä eteenpäin ja matkalla autan muita heidän omilla poluillaan, vaikka se saattaa näyttää, että hylkään, kiellän tai jätän elämästäni pois. Tapahtuneella ja seurauksilla on syynsä, jota minun ihmismieli ei osaa selittää, silti sydän kertoo, että teen päätökset parhaani mukaan, sydäntäni kuunnellen ja vain siellä rakkaus, elämänvoima,  kertoo että kaikki menee parhain päin, vaikkei joka kerta edes siltä tunnu

 

 

 

 

 Kuinka saavuttaa oma voima ja saada se pysymään?

Universumi tarjoilee jatkuvasti myrskyä, pudotuksia vuorenrinteillä, kipua ahdistusta pelkoa ja silti tämän menneen vuoden aikana olen saanut kokea, että olen turvassa kaiken keskellä. Tunteet tulevat… ja menevät... aiheuttaen ajoittain lähes niin kovan kivun sisälleni, että se on purettava hallitsemattomana ulos. Välillä huudan, itken, nauran, iloitsen …  

Rakastan kaikkia noita tunteitani, kävinpä kuinka syvällä tahansa, sillä olen saanut kokemuksen, että levollisuus odottaa ja tulee tyynnyttämään oloni, mieleni ja sieluni… 

Sydämeni, joka pirskahtelee kiitollisuudesta saada toteuttaa totuudenmukaista intuitiotani.

Kyllä  -  Olen saanut palautetta käyttäytymisestäni ja soimannut itseäni purkausten jälkeen… Silti olen kiitollinen tapahtuneista tapahtumista, kohtaamisista, yksinoloista. Ne ovat antaneet minulle mahdollisuuden nähdä itse vielä paremmin, oppia tuntemaan sen, mitä oikeasti haluan tehdä elämässäni ja kenen kanssa olen valmis toteuttamaan visioitani, unelmiani…  Monta vierellä kulkijaa on jäänyt matkan varrelle, uusia tullut mukaani... Kaiken keskellä olen kuitenkin se ainut itselleni, jonka kanssa viimeisenä käyn palaverit ja jonka hyväksynnän, rakkauden ja armollisuuden tarvitsen.

 

Haastavaa on ollut jo vuosia, mutta sisäinen seesteisyys antaa minulle paikan, johon voin laskeutua. Armonpatja, niin kuin koutsini Kaija ja Reijo ovat sen sanoittaneet. Siellä olen itseni kanssa turvassa ympäröivältä kaaokselta. Sieltä on hyvä palata arkeen tekemään päätöksi asioiden, ihmisten ja tekojeni suhteen, sydämelläni, sydämestäni, koska totuus on että, vain minä kannan seuraukset teoistani, sanoista ja päätöksistäni oman elämäni suhteen.

Tämä vuosi 2021 on antanut (jälleen kerran) valtavasti oppimismahdollisuuksia, haasteita, mutta myös kiitollisuutta, luottamuksen paikkoja ja toivoa, että jaksan kaiken keskellä paremmin kuin aikaisemmin. Kokemus on ollut eheyttävä ja toivon, että esimerkilläni olen voinut levittää toivoa, luottamusta, kiitollisuutta, rakkautta ympärilläni oleville, läheisille ja jokaiselle kohtaamalleni.

Uskon, että se Rauha, Rakkaus ja Voima, jossa koen eläväni, tulee näkyväksi tai koetuksi, niidenkin äkkipikaisten tapahtumien aikana…  tai viimeistään jälkikäteen, joihin lankean ja joista saan oppia pienen osan itsestäni, heikkouksistani, inhimillisyydestäni lisää.

Elämäntehtävän suuntaviivat ovat alkaneet hahmottua ja tulevaksi vuodeksi manifestoin sen näkyväksi, todelliseksi, sillä se antaa minulle uutta voimaa ja tulee tarpeeseen tänä aikana, jolloin pelko lepattaa niin monen kanssakulkijan rinnassa kuin kiinni jäätynyt perhonen… Siivet eivät saa ilmaa alleen. Räpiköinti tukahduttaa ilon, elämänhalun ja kiitollisuuden tuoden tilalle valtavan pelon, jonka aiheuttama pahaolo purkautuu muihin ympärillä oleviin.

Kunpa saisimme niin paljon Valoa kaikille, ettei tarvitsisi pelätä. Silloin voimme olla kiitollisia kaikista kokemuksista, joita meille on annettu. Pienen pienikin kiitollisuuden kokemus muuttaa näkökulmaa, antaa toivoa ja luottamusta, säteilee muille ja laajenee.      

                                                            

                                                                        Muista 💗                                                                                                      

Rakkaus kantaa yli pelon ja on inhimillistä tuntea eri tunteita, 

kuunnella niiden tuomaa viestiä. 

 Viesti kertoo Aina meistä itsestämme, 

olipa sen tuojana kuka tahansa, milloin ja missä tahansa.

 

Päästän irti kaikesta menneestä ja olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kokea, nähdä ja tuntea

Sillä juuri nyt käyn kohti uusia haasteitani:  uusi työ, jonka aloitan, tuo tullessaan .. Ihmisiä, tehtäviä, vastuita. Kaiken sen (sosiaalisuudenkin) vaatimuksen edessä olen sekä peloissani, ihastuksissani, mutta myös valtavan uteliaana.

Olen jättämässä taakseni pitkän ajan jakson, joka on muuttanut minut eri ihmiseksi kuin mitä olin ennen. Haluan kuitenkin ehdottomasti olla juuri se "uusi" rakkaudessa, luottamuksessa ja sisäisessä rauhassa elävä ihminen, mikä minusta on tullut.

Jätän taakseni ja päästän irti kaikesta menneestä ja olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kokea, nähdä ja tuntea. En ole helpolla päässyt (vaikken sitä enää muistelekaan) - tunnen oloni paljon kevyemmäksi, kun voin päästää irti ja antaa itselleni anteeksi, olla Vapaa 💓

 

Olen saanut oppia omista rajoista, rajallisuudestani sekä peloistani, siitä suurimmastakin valtavasti. Kun uskalsin kohdata kaikki ne pimeät tunteet, raskaat olotilat, sain valon ja rakkauden elämääni, syvän rauhantunteen, jonka avulla rohkeasti astelen kohti uusia haasteita.

Haasteet tulevat testaamaan ja peilaamaan, pystynkö pitämään rauhan sisälläni arkeen sukeltaessani.  Tiedän varsin hyvin, että yksinollessa ei ulkopuoliset ihmiset, olosuhteet, triggerit tms. ole olleet näyttämässä minulle kaikkia kipeitä kohtiani, vaan olen saanut tehdä syvyyssukellusta ihan omin ehdoin ja rajoin, jotka olen itse valinnut.

Uudestisyntyneenä, nahkani luoneena otan nöyrästi vastaan uudet haasteet 
ja toivon, että löytämäni rakkauden ja rauhan turvin saan kohdata juuri minulle räätälöidyt haasteet ja kasvunpaikat. Uskon, että saan vielä myös rakkautta, onnellisuutta ja kiitollisena otan vastaan kaiken.

 

Olen saanut työkaluja, joiden turvin uskon selviytyväni ja nousevani uusiin ulottuvuuksiin tällä tielläni elämäntehtävääni etsiessäni ja selviäväni haasteista, joita minulle tullaan vielä tarjoamaan. En takerru (enää) pelkoihin, vaan peilaan uteliaana (silti vain ihmisenä) vastaani tulevien peilien kautta omaa sisintäni ja toivon, että löydän lisää  luottamusta ja voimaa, jotta voin päästää irti pelosta, jonka uskon tukahduttavan rakkauden.
 

Olen kvanttienergiahoitoa (https://quantia.fi)   opiskellessani oppinut, ettei ainoastaan positiivinen  elämänasenne auta minua. Minun täytyy nousta senkin yläpuolelle, sillä tunne, joka sisältää joko positiivista tai negatiivista varausta jumittaa minut paikoilleen. Täytyy päästä ns. nollatilaan, jonka avautuessa pääsen vapaaseen tilaan ja kaikki on silloin hyvin, vaikka mitä olisi menossa elämänpolulla. 

Tästä pääsen sanontaan Kaikella on tarkoituksensa - sanonta, jolla on huonona hetkenä/mustana päivänä/kriisin keskellä ahdistusta ja vastustusta tuottava vaikutus. Yritän silloin mahdollisimman pian saada itseni ajattelemaan isommin ja korkeammalle nousten… 

Kaikelle tapahtuvalle löytyy joskus, jossain vaiheessa selitys 

- oli se sitten tässä hetkessä kuinka syviin vesiin vievä ja suuria pelkoja nostattava. Olen kokenut kuolemanpelon ja käynyt katsomassa sitä silmiin useammankin kerran. Olen myös jäänyt täysin yksin ja tullut hylätyksi myös useamman kerran, mutta kokenut että suurin pelko sisälläni on koko ajan ollut, että hylkään itseni, en rakasta itseäni ja jos sen tekee, muutkin voi tehdä sen.

Olen viime talven aikana tavannut sielunkumppanini. Hän kävi elämässäni ja näytti, mitkä pelot vielä on nähtävä, tunnistettava ja päästettävä irti. Nyt minua ei kukaan (muu) voi hylätä, sillä olen löytänyt itseni - nähnyt, kuullut, rakastanut - tullut minuksi, arvokkaaksi ja rakkaaksi 💓

 

Annoin itselleni lahjaksi kesällä voimaannuttavan valokuvaus -prosessin, jonka aikana tuiskuphotography vei minut lempeästi sen pienen, surullisen, yksinäisen tytön luokse ja yhdessä avasimme hänet näkyviin, Rakkauteen. 

Olen kiitollinen hyväksyvästä katseesta ja valokuvista, joita katsoessa löydän aina jotain lisää itsestäni, sisältäni ja voin antaa itselleni sen, mitä vailla olen ollut. 

Valokuvat ovat osa prosessiani ja Tuiskun kuvaamia.

  

 

 

 

Nyt odotan, kaikesta luopumisesta raukeana, että uuden luominen alkaisi olla ajankohtaista. Mitä se sitten onkaan, se jää nähtäväksi.

Mieleni sopukoihin alkaa jo aurinko paistaa, ainakin ajoittain, lumimyräköiden välissä. Pakkanen paukkuu, mutta samalla Valoa alkaa virrata ja lämpö leviä sen mukana.

 

Kuva //pixabay/Jose Alba

Lämpö, jota sisäinen rauha ja sielu kaipaa niin valtavasti myös tämän yhteisen maailman tilanteen keskellä. Ulkomaailma velloo pelon kourissa, sukeltaa syvälle pimeään, aivan kuin minä itse masennuksen pahimmassa kohdissa joskus aikaisemmin ja silloin 

Valo katoaa kokonaan!

Kunnes jokin sen taas herättää henkiin ja tuo takaisin, ensin pieninä katoavina säteinä verhonraosta ja sitten pidempinä jaksoina läpi likaisen ikkunan. Toivo kuitenkin pääsee heräämään samalla ja 

pelko saa huutia… Painu tiehesi!

 

Sydämeni on saanut sähköisiä pelkoiskuja satapäin pitkin talvea 

ja ego on siksikin saanut tilaisuuksia oikein kunnolla vähätellä, syyllistää ja tuoda häpeänkin mukanaan. Kuitenkin, vaikka olen sisäisesti tyyni, on keho sen sijaan saanut ottaa oireilujen kautta vastaan egon ryöpytyksiä ja sairastaa milloin mitäkin kipua. Olen saanut tutustua tunteiden tuomiin kipuihin niin selän kuin keuhkojeni kanssa. Etsinyt niiden sisältä alkusyytä ja hoidattanut niitä eri keinoin. Samalla, kun olen tutustunut kehon ihmeelliseen tapaan tuoda esiin eri elämäntapahtumiin ja ajatusmallien liittyvät kivut ja oireet, olen todennut ettei

Hylätyksi tulemisen pelko kai katoa kokonaan koskaan, ei, jos ego saa sen päättää… 

Se antaa uuden syyn epäillä sydämestä tulevaa viestiä siitä, että rakkaus itseä kohtaan riittää, Aina 💖

 

Kuinka viisas keho onkaan hiljentämään eläjän vauhtia ja käskemään katsoa sisäänpäin, kuuntelemaan ja kokemaan kivunkin erilailla….  Ei lääkiten sitä pois vaan myötätunnon kanssa menemään vastaan - hellimään, silittelemään ja kuuntelemaan mitä sillä on tällä kertaa kerrottavanaan.

 

Sitä samaa vastaantuloa meistä taitaa suurin osa tänäänkin kaivata.  Valtava kaipaus lähelle tulevaa ihmistä

Rakasta, joka ottaisin syliin ja lohduttaisi, kun mieli on solmussa kaikesta puutteesta ja hädästä, kivussa ja hiljaisuudesta, johon kaipaan toista jakamaan ajatuksia ääneen, nauramaan pois surut, jotka voisin vaihtoehtoisesti myös kyynelillä kadottaa. Yksin se vaan on niin …  Olenko olemassa, jos minua ei kukaan kuule tai näe, jos kukaan ei ole kohtaamassa minua. Päivästä, nyt jo kuukaudesta, toiseen vietän aikaa vain oman pääni sisäisten juttujen kanssa ilman ketään, joka haluaisi jakaa kanssani edes tämän hiljaisuuden. Ihmisen, siis minunkin, perustarpeisiin kuuluu kosketus, vahvistus siitä, että koen ja elän. Hellästi silitettynä ihminen eheytyy, voimaantuu ja saa elämänhalunsa takaisin. Onneksi en ole kokonaan sitä haluani kadottanut, sillä elämän nälän murusia olen saanut reppuun niin paljon, että uskon ja luotan aurinkoisen uuden päivän koittavan, minullekin.

 

Jokainen tarvitsee toisen ihmisen, jonka kanssa saa vastavuoroisesti 

olla heikko, pieni ja lohdutuksen tarpeessa. 

Silloin jaksaa myös antaa saman lahjan takaisin ja niin kumpikin saa vuorollaan eheytyä rakkaudessa ja kokea itsensä tärkeäksi myös muille.

 

Olen rakas itselleni, siksi kai olenkin vielä tässä ja hengissä. Tasapainoinen olo löytyy, vaikka toisina päivinä sen etsiminen koko päivän ja nukkumaan mennessä on tyhjää niin sydämessä kuin sängyssä. Annan mielelläni osan itsestäni toiselle huomiona, kosketuksena, hoitamisena, keskusteluna ja myös energiana. Silti kaipaan fyysistä läheisyyttä ja lupaa olla se pieni tyttö. Niin saisin helpommin itkettyä tai purettua vihani ja puhdistettua oloni niin energian kuin kehon tasolla.

 

Tämän viimeisen kuluneen vuoden aikana olen jälleen menettänyt työtilaisuudet, rakkauden kanssa olen saanut käsitellä pelkojani ja puhdistaa menneisyyden painavat kuormat pienemmiksi. Nyt siis odotan, kaikesta luopumisesta raukeana, että uuden luominen alkaa olla ajankohtaista. Mitä se sitten onkaan, se jää nähtäväksi.

 

Luon sydämestäni Rakkautta, Yltäkylläisyyttä ja Runsautta meille kaikille.... 

Jokainen saa itse valita mitä se kenenkin kohdalla tarkoittaa ja laittaa sitä jakoon eteenpäin niin paljon kuin haluaa. Itse koen, että jaettuna se kasvaa ja laajenee ennen näkemättömiin suhteisiin ja tuo minullekin sen kaiken mitä tarvitsen juuri oikeaan aikaan ja oikealla tavalla.

 

Uusi vuosi 2021 ja täysi kuu - Uuden alkua nousee jo sydämeen 

Kuinka väsynyt voi keho ollakaan?

Tällä viikolla oli täysi kuu, jonka vaikutuksen aikana on irtipäästäminen ja uuden luominen sen tilalle ollut ykkösjuttuni. Irtipäästämistä olen tehnyt todella kipein sydämin, sillä jälleen kerran minulle on näytetty ja todeksi tehty omat syvimmät pelkoni. Niiden yli ja yläpuolelle oli kuitenkin tällä kertaa nopeampi ja helpompi nousta, katsomaan suurempaa kuvaa. Huomatakseni sen, että ego edelleen yrittää kuiskia ja saada minut mukaansa sinne vanhaan. Keho vaan ei millään pysy mukana ja siksipä ihmeelliset kivut, uupumus ja väsymys ovat olleet seuranani. Olen seurannut niiden tuloa, liikkumista ja yrityksiä vallata mieleni vanhaan malliin, kuitenkin kuulostellen, ymmärtäen ja oppimiani työkaluja käyttäen. Eteeriset öljyt, homeopaattiset aineet, musiikki, meditaatiot ja Kvantti- ja energiahoidot ovat rauhoittaneet mieleni ja sydämeni kuuntelemaan, mistä oikeasti on kyse.

Hylätyksi tuleminen, yksinjääminen - jälleen kerran tulivat konkreettisesti näyttämään pelon kauhukuviot. 

Tällä kertaa, jos mahdollista vieläkin "raadollisemmin". Monta aikaisempaa kertaa olen ollut sekoamisen partaalla ja halunnut kuolla niihin tunteisiin, joita nuo pelot herättävät. Nyt olen edennyt ja sisäisen rauhan löydyttyä uskaltautunut kokemaan ja tuntemaan mitä eteeni tuodaan, ilman paniikkia, uteliaana ja rakkaudella.

Tämän kerran raadollisuus tulee siinä, että minulle annettiin hetkeksi vierelleni mies, jollaista en olisi osannut haaveilla tai mielikuvissani luoda. Se Yhteys, energiat ja yhdistymisen voimakkuus, jonka tunsin hänen kanssaan ylitti kaikki aikaisemmat kokemukseni, sitä ei sanoilla voi kuvata. Haastavaa luopua, kun on saanut kokea jotain "vielä parempaa" 💗

Nyt ymmärrän, että oli juuri sopiva aika tapahtuneelle. Tiedän, että selviän, jopa kukoistan tämän kokemuksen jäljiltä. Olen nyt vapaa vanhoista peloistani!

Vapaa uuteen, uudenlaisen Rakkauden tasolla

Täysikuulle annoin lupauksen luottaa ja uskoa suurempaan suunnitelmaan. Rauhoutuin, käännyin sisimpääni sydämeeni - ja toiveeni kerroin:

Minä olen nyt valmis uuteen rakkauteen, yltäkylläisyyteen ja runsauteen. Pyyteetön, vapaa Rakkaus olen sinua odottanut ja jaksan edelleen luottaa, että tulet luokseni <3

Muut asiat elämässäni ovat myös olleet "pysäkillä" - ovat antaneet oppivuosia minulle kärsivällisyydestä, luottamuksesta, itsemyötätunnosta ja anteeksiantamisesta.

Olen siis valmis jatkamaan, sillä tiedän, etten ole koskaan valmis. Olen saanut sisäisen Rauhan, Rakkauden itseeni; arvostuksen elämääni ja kokemuksiani kohtaan. siitä on hyvä jatkaa ja jakaa Rakkautta ja Valoa eteenpäin - vaikkapa elämäntehtävänä 💗

Työ, koti, harrastukset jopa ihmiset ovat vaihtuneet tämän opiskelun aikana. Tärkeimmät ja rakkaimmat ovat pysyneet muutoksessani mukana ja tiedän (tunnen - intuitioni sanoo), että uusia on tulossa vierelleni, tuekseni, jakamaan samaa arvomaailmaa kuin minä. Vaikka rajani/rajaukseni ovat muuttuneet rakkaat ovat pysyneet siinä, lähellä - toivon, että ovat nähneet jotain kaunista kaiekn kivun/pelon keskeltä ja ymmärtävät, että kaikella on ollut tarkoituksensa meille kaikille 💗

Alkakoon Uusi Aika keveämmin askelin ja avoimen sydämen avulla. 

Tiedän sen oikean ihmisen (sydämen ja sielun) kuulevan kutsuni - Tule jo, odotan sinua😍

 KIRJE VOL 2

Vuosi vaihtuu pian ja odotan sitä yksin

 

Kiitollisena ohikulkumatkallasi jättämästäsi jäljestä minuun. 

Näytit minulle uuden näkökulman, suuren yhteyden, jota en tiennyt ihmisten välillä olevankaan. Äänesi, kasvosi, Energiamme  voimakkuus…. jopa unessa sain sinuun yhteyden.

Ihastumisesi teki hyvää yksinäiseksi tulleelle naiseudelleni, kaipuu tuli elämääni ja täyttymys, jollaista en ollut osannut odottaa. Kaiholla mietin, miksi annettiin näin lyhyt aika kokea tämä?

Samalla sain käsitellä pelkojani… menneitä kokemuksiani ja antaa itselleni taas kerran anteeksi ne liian suuret odotukset itseni suhteen ja samalla käsitellä tekemäni suuret suunnitelmat ja rakennelmat, joiden sortumisesta toipumisen viimeisiä etappeja tässä olen nyt käynyt. 

Suurten suunnitelmien aiheuttamat pettymykset ovat kuin omaa voimaani nakertava ego, jonka kanssa en koskaan pääse voitolle tai olla vain onnellinen. 

Se on ohi … Lupaan sen itselleni ja samalla lupaan aina, aina etsiä tien omaan voimaani takaisin, Rakkaus asuu siellä ja lohduttaa, nostaa ja kantaa luottaen siihen, mitä minulle tapahtuu on tarpeen suuressa suunnitelmassa.

 

 Kiitos siis sinulle, mies… enkeli tai kuka lienetkin, joka tässä ajassa kävi luonani antamassa avaimet uuteen aikakauteen ja auttoi minua painamaan oven takanani kiinni -  ottaen avaimet mukaasi, ettei minun enää tarvitse edes miettiä oven aukaisemista tai kurkistamasta sen taakse. Kiitos

 Itken, suren ja  ahdistus kurkistaa olkapäälläni, yrittäen tarttua sydämeeni... Sinne sillä ei ole pysyvää paikkaa: vain ohituskaista, joka tuo tuulahduksen tunteistani ja saa minut muistamaan, ettei ole Rakkautta ilman surua, pelkoa... sillä ei ole Valoakaan ilman varjoja. Koko kirjo on tarpeen tällä tiellä ja kun opin elämään hetkessä ja pysymään omassa sisäisessä voimassani - Rakkaudessa - se helpottaa kerta kerralta ja kiitollisuus ja hyväksyntä auttaa taas minut eteenpäin.. 

Jotain parempaa odottaa minua edelleen, niin kaiken jälkeen uskon 💖

Hyvää tulevaa vuotta 2021 jokaiselle sisimmässään rauhaa ja rakkautta kaipaavalle 

 

Kirjeitä Peililleni <3

 

 

Tämä kirjeiden idea syntyi yöllä porttipäivän kaukohoidon jälkeisessä leijunnassa…

Jotenkin minun täytyy saada purkaa omaa oloani ulos, vaikken saisi siihen mitään vastakaikua mistään. 

Luotan, että joku kuulee ajatukseni, tuntee tunteeni, sillä enhän ole koskaan yksin ja pyydänkin oppaitani, suojelijoiltani ja laumaani/sielunperheeseeni kuuluvia kuljettamaan nämä tulevat viestini hänelle, jota kaipaan syvästi jakamaan niin hänen kuin minunkin kasvua ja muuttumista Rakkaudessa.

   

 minun voimatauluni, jonka on maalannut Marianne Lukkarinen

Tuen tarve on käsin kosketeltavissa, sillä yksin olo ja peilin puuttuminen aiheuttavat sen, että joudun oman pääni sisällä työstämään asiat ilman kehittävää keskustelua tai olkapäätä, johon itkeä ja kumppania, jonka kanssa yhdessä nauraa, kun asiat selviävät tai menevät päin  seiniä... itselleni

 

Kaipuu on suuri. Luottamusta tarvitaan, sillä peili ei vastaa minulle mitään, on kuin olisi musta verho välissämme. Jostain syystä kuitenkin luotan, että tälläkin vaiheella on tarkoituksensa meille molemmille. Kummallakin on kai aika käydä läpi jotain, jossa kommunikointi on poissuljettu vaihtoehto ja jää vain yksin etenemisen vaihtoehto.

 

Toivon, että polkumme kohtaavat tämänkin jälkeen, kun kumpikin on saanut työstää ja kohdata omia pelkojaan, mörköjään ja katsoa niitä kohti rakastaen. Niillähän on aina viesti omasta voimasta, kun rohkeasti katson, mitä minulle tarjoillaan, saan selville käsittelemättömät asiat menneisyydestäni.

Rakkaus, myötätunto ja luottamus auttavat valaisemaan ne varjot, jotka kertovat minun hyvinvointini tarpeesta, sisimmässäni olevasta voimasta, joka haluaa tulla valoon ja sulattaa, pehmentää tai muovailla varjon osaksi valoa, sillä ne kuuluvat yhteen. Kun sen olen jaksanut, osannut ja rohjennut tehdä.

Pääsen sisäiseen rauhaan takaisin ja elämä on tässä ja nyt: 

Kaikki on hyvin ja Rakkaus on kaikki <3