Kuinka saavuttaa oma voima ja saada se pysymään?

Universumi tarjoilee jatkuvasti myrskyä, pudotuksia vuorenrinteillä, kipua ahdistusta pelkoa ja silti tämän menneen vuoden aikana olen saanut kokea, että olen turvassa kaiken keskellä. Tunteet tulevat… ja menevät... aiheuttaen ajoittain lähes niin kovan kivun sisälleni, että se on purettava hallitsemattomana ulos. Välillä huudan, itken, nauran, iloitsen …  

Rakastan kaikkia noita tunteitani, kävinpä kuinka syvällä tahansa, sillä olen saanut kokemuksen, että levollisuus odottaa ja tulee tyynnyttämään oloni, mieleni ja sieluni… 

Sydämeni, joka pirskahtelee kiitollisuudesta saada toteuttaa totuudenmukaista intuitiotani.

Kyllä  -  Olen saanut palautetta käyttäytymisestäni ja soimannut itseäni purkausten jälkeen… Silti olen kiitollinen tapahtuneista tapahtumista, kohtaamisista, yksinoloista. Ne ovat antaneet minulle mahdollisuuden nähdä itse vielä paremmin, oppia tuntemaan sen, mitä oikeasti haluan tehdä elämässäni ja kenen kanssa olen valmis toteuttamaan visioitani, unelmiani…  Monta vierellä kulkijaa on jäänyt matkan varrelle, uusia tullut mukaani... Kaiken keskellä olen kuitenkin se ainut itselleni, jonka kanssa viimeisenä käyn palaverit ja jonka hyväksynnän, rakkauden ja armollisuuden tarvitsen.

 

Haastavaa on ollut jo vuosia, mutta sisäinen seesteisyys antaa minulle paikan, johon voin laskeutua. Armonpatja, niin kuin koutsini Kaija ja Reijo ovat sen sanoittaneet. Siellä olen itseni kanssa turvassa ympäröivältä kaaokselta. Sieltä on hyvä palata arkeen tekemään päätöksi asioiden, ihmisten ja tekojeni suhteen, sydämelläni, sydämestäni, koska totuus on että, vain minä kannan seuraukset teoistani, sanoista ja päätöksistäni oman elämäni suhteen.

Tämä vuosi 2021 on antanut (jälleen kerran) valtavasti oppimismahdollisuuksia, haasteita, mutta myös kiitollisuutta, luottamuksen paikkoja ja toivoa, että jaksan kaiken keskellä paremmin kuin aikaisemmin. Kokemus on ollut eheyttävä ja toivon, että esimerkilläni olen voinut levittää toivoa, luottamusta, kiitollisuutta, rakkautta ympärilläni oleville, läheisille ja jokaiselle kohtaamalleni.

Uskon, että se Rauha, Rakkaus ja Voima, jossa koen eläväni, tulee näkyväksi tai koetuksi, niidenkin äkkipikaisten tapahtumien aikana…  tai viimeistään jälkikäteen, joihin lankean ja joista saan oppia pienen osan itsestäni, heikkouksistani, inhimillisyydestäni lisää.

Elämäntehtävän suuntaviivat ovat alkaneet hahmottua ja tulevaksi vuodeksi manifestoin sen näkyväksi, todelliseksi, sillä se antaa minulle uutta voimaa ja tulee tarpeeseen tänä aikana, jolloin pelko lepattaa niin monen kanssakulkijan rinnassa kuin kiinni jäätynyt perhonen… Siivet eivät saa ilmaa alleen. Räpiköinti tukahduttaa ilon, elämänhalun ja kiitollisuuden tuoden tilalle valtavan pelon, jonka aiheuttama pahaolo purkautuu muihin ympärillä oleviin.

Kunpa saisimme niin paljon Valoa kaikille, ettei tarvitsisi pelätä. Silloin voimme olla kiitollisia kaikista kokemuksista, joita meille on annettu. Pienen pienikin kiitollisuuden kokemus muuttaa näkökulmaa, antaa toivoa ja luottamusta, säteilee muille ja laajenee.      

                                                            

                                                                        Muista 💗                                                                                                      

Rakkaus kantaa yli pelon ja on inhimillistä tuntea eri tunteita, 

kuunnella niiden tuomaa viestiä. 

 Viesti kertoo Aina meistä itsestämme, 

olipa sen tuojana kuka tahansa, milloin ja missä tahansa.