Vapautumisen  aikaa vai onko…

Viime viikkoina olen jälleen ollut uuden äärellä niin töissä kuin hmm.. muutenkin ;)

Löydän itsestäni yhä uudelleen uutta, mutta silti vanhaa. Käyn pikakelauksella läpi vanhoja asioita, myös kehollisesti. Kivut ja muut oireilut ovat löytäneet minun vanhat tavat reagoida stressiin.  Kuitenkin tilanne on aivan eri, sillä minulla on nyt työkaluja ja tietoa, mistä on kyse.

Olen saanut kunnian päästä testaamaan Access -hoitoja <3  Tarkoitus on hoitoja tehdä pitkä sarja, jolla testataan ja todennetaan hoitojen vaikutuksia. Olen myös tehnyt erilaisia mittauksia, joilla seuraan omaa "kehittymistäni" tai millä sanalla sitä voisi sanoa… muuttumista omaksi itsekseni <3

Minä olen kolme viikkoa ”sairastellut” eli sen saman ajan olen oireillut kuin mitä olen hoidoissa käynyt… Puhdistaudun vanhasta ja tarpeettomasta, niin minä olen sen päättänyt ja ”sairastanut” oireet pois. Olen kohdellut itseäni kuin toipilasta, uuden äärellä olevaa tai kuin synnyttäjää, joka ei tiedä etukäteen mihin valmistautua…  

Lempeästi, tukeutuen hoitajaan, ystäviin, rohkaissen itseäni: kun nämä on käyty läpi, saat pois kehosta tarpeettomat muistijäljet ja olet jo ison askeleen harpannut eteenpäin omalla polullasi.

Uteliaana odotan jokaisen hoitokerran jälkeen, mitä oireita ja tunteita nyt nousee pintaan? Mikä vielä ”asuu” minun kehossa, solumuistissa tai jopa DNA:ssani… Traumat, kriisit, pelot, häpeät ja …

ne Surut, joita olen elänyt ja kokenut… Valtava määrä uutta tietoa itsestäni olen jo saanut, vaikka alkutaipaleella olenkin!

Irtipäästäminen, luopuminen....

Ennen niin valtavan vaikea asia: Huolet, pelot,surut ...Kaikki mielen päällä koko ajan, vaikka tiesin, etten voi niiden jauhamisella tehdä niille mitään… niiden jauhamisella tehdä niille mitään…

Tässä hoitomuodossa on yksi juttu yli kaiken entisen, se on auttanut minua päästämään irti, heittäytymään, hyväksymään itseni ja elämänhetkeni juuri sellaisina kuin ne ovat… 

Olen saanut rauhan itselleni, kun ei tarvitse enää jäädä murehtimaan tulevaa tai suremaan (miettimään häpeää, syyllisyyttä) mennyttä. 

Olen juuri tässä tänään, tällaisena kuin olen ja se on valtavan ihana tila <3

Kiitos, Kiitos, Kiitos <3

Ps. Pialle: Erikoiskiitos <3

 Syksy tulee:  tuulee, sataa, myrskyää...

… välillä paistaa aurinko ja illalla on ihanan lämmintä, mutta pimeää..  ja silloin täysikuu näkyy

 

Syksyn tunnelmaa on elämässäkin… 

Muutos on tulossa elämääni myrskyllä ja pimeydellä, kuitenkin välillä saan nauttia seesteisestä ja pehmeän valon ajasta ja silloin tiedän, että voin rauhassa odottaa muutosta, jopa uteliaana luottaen siihen, että valo, ilo, rauha = Onnellisuus on juuri nyt, tässä kaiken keskellä, vaikka en aina näe sitä, sillä ilman varjoja, pimeyttä ei valokaan erottuisi...

Luonto kertoo selkeästi, että kaikkia näitä säätiloja tai tunnekokemuksia tarvitaan muutokseen. 

Onnekseni osaan ottaa jo ison osan niistä vastaan kuulostellen tai fiilistellen, tunteesta riippuen. En enää jää kiinni noihin tunteisiin. Pyrin tunnistamaan tunteen ja ottamaan vastaan viestin - mitä sillä on tällä kertaa kerrottavana - ja päästämään sitten irti, sillä kiinnijääminen pysäyttää muutoksen eikä anna mahdollisuutta edetä uutta kohti ja sitä minä nykyisin haluan tehdä, täysin purjein, vaikka myrskyn keskellä.

Kaikki elämässäni on muuttunut viimeisen vuoden aikana, sillä Minä olen muuttunut.  

Olen oppinut rakastamaan itseäni uudella tavalla, sisältä päin ja armollisena keskeneräisyydelleni. Se on avannut minulle uuden lehden elämäni sivuilta, aivan uuden tavan kohdata myös toiset ihmiset tai asiat arjessa. Raha- ja talousasiat eivät aiheuta enää hermoja raastavaa hiustenrepimistä ja huolta kuukausia etukäteen. Yksinolo ei olekaan sairastuttanut minua, vaan olen nauttinut omasta ajasta ja tilasta täysin sydämin, toisaalta esimerkiksi perheen tai ystävien kanssa vietetyt hetket nousevat oikeasti laatuajaksi: jokainen hetki on täyttä elämää, sillä ne hetket ovat katoavaisia ja otan nykyisin kaikilla aisteillani ja sielullani niistä irti kaiken, pienimmätkin asiat ja tunteet ovat lottovoittoja, jotka ruokkivat onnellisuuttani ja iloani hetkistä, joita nyt saan elää.

Olen onnellinen <3

Vaikka ennen ajattelin, etten voi olla, jos rahat ei riitä. 

Nyt tiedän, että kaikkeen mitä Oikeasti tarvitsen, se riittää. Asenteeni on muuttunut ja tarpeenikin muuttuvat välillä hyvin radikaalisti, kun huomaan, ettei tänään ole tilillä rahaa … 

Kuitenkin: pakollisiin, elämää kantaviin menoihin rahat ovat riittäneet. Monesta ennen ns. tärkeästä menosta ja hankinnasta olen ”joutunut” luopumaan, silti: Olen Onnellinen tänään!

Talousmittarilla olen lähes köyhyysloukussa: olen kotona enkä matkustele, ostan tarvittavat vaatteet ja kengät kirpputoreilta, huonekalut etsin annetaan palstalta, auton huolto ja bensat..Huoh!  tai ruoka, jossa haluan panostaa laatuun ja luonnonmukaisuuteen, on kallista ja kuitenkin olen saanut syödä pääsääntöisesti terveellisesti ja hyvää. Pakollisiin menoihin löytyy jostain aina ja se riittää juuri nyt. 

Huonoina päivinä muutan tietoisesti ajatukseni toisiksi  

Luotan, että odotukseni ja haaveeni ihmissuhteista, rakkaudesta, työpaikasta, rahasta, ruuasta, sisustuksesta, vaatetuksesta, lomista, muiden auttamisesta toteutuvat …  Ne ajatukset kantavat, tuovat toivoa, suuntaavat tekimistäni...  itseni kuuntelemisen ja hoitamisen, etsintääni ihmissuhteiden, työpaikan, asunnon yms. suhteen. Kaikki hyvä tapahtuu, ei ehkä juuri niin, kuin olen itse sen visioinut, mutta kuitenkin se tapahtuu.  Joskus jopa paremmin kuin olisin osannut haaveilla tai kuvitella ja sellaisen tahoa tuomana, nosta minulla ei ole ollut tietoakaan…

 Mitähän syyskuu tuo tullessaan :)

Tämä kirjoitus tuli "paperille" jo elokuulla... jostain syystä se ei silloin suostunut julkaistavaksi ollenkaan.. Tänään tai jo koko viikonlopun minulla on ollut mieli matalalla... Kuinka ollakaan, teksti päätti hypätä eteeni ja suostui tähän ihan ilman temppuilua... 

Se muistuttaa minua, että tietoisesti ajatukset voi kääntää hyvään, ihan kuin aurinko paistaisi jälleen risukasaan  ja antaa toivoa tulevaan...