Peilien avulla sisälle itseeni
Olen viime kuukaudet nostanut itseäni syvältä suosta ylös ja
parempaan elämään. Mikään ulkoisessa maailmassa (lue rahataloudessa,
työtilanteessa) ei ole muuttunut kesän jälkkeen, mutta olen saavuttanut syvän sielun-
ja mielenrauhan ja sen turvin voin katsella taas elämää ja itseäni uusista
näkökulmista, joita minulle on tarjottu runsain mitoin viime aikoina.
Ystävät, uudet ja vanhat, ovat antaneet mahdollisuuden
peilata itseäni. Luottamusta elämään, uskoa itseeni ja pärjäämiseeni olen
saanut heidän kanssaan kuulostella. He ovat antaneet hyviä vinkkejä siitä mitä elämältäni oikein
haluan, millaisten ihmisten kanssa sitä haluan jakaa ja varsinkin sen missä
minun rajani kulkevat!
Vanhoja ja hyväksi koettuja rajauksia on tuotu testaukseen
yhä uudelleen, kiihtyvällä tahdilla, niin että olen voinut varmistaa itselleni
sen, ovatko ne edelleen paikkansa pitäviä vai onko arvioitava uudelleen?
Onneksi löysin myös työkalun, jolla testata tuota
peiliprosessia. Se löytyy täältä: https://www.kuudesaisti.net/astrologiaa-ja-ajankohtaisia-energiapaivityksia/jumalaiset-suhteet
Varoituksen sana, sillä jos et ole rehellinen itsellesi,
niin työkalusta ei ole apua. Mutta jos laita itsesi oikeasti likoon ja mietit
tarkkaan ja uskallat kohdata omat pelkosi, se auttaa näkemään eteenpäin ja
poistaa turhat pelot oman itsesi löytämisen suhteen. Eheytyminen alkaa ja rauha
löytyy, kun pelot ovat näkyvissä ja ne uskaltaa kohdata.
Omat rajani, siinäpä vasta iänkaikkinen peilauskohde
Täytyy uskaltaa olla heikko, viallinen, epätäydellinen, oma itsensä huonoimmillaankin, jotta voi saada selvyyden missä ne rajani menevät ja kuinka paljon ne joustavat? Se tarkoittaa myös, että kun otan rajaukset käyttöön oman itseni parhaaksi, joudun aika-ajoin luopumaan jostain, jota olin pitänyt elämääni kuuluvana koko tulevaisuuden. Näin ei kuitenkaan ole, sillä olen joutunut luopumaan jopa ystävistä, jotka ovat minulle olleet kultaakin tärkeämpi, sillä he ovat pitäneet minut hengissä koettelemusten keskellä ja nyt … He eivät kuulu enää elämääni!? Olen loukannut heitä, vaikka en tietoisesti sitä olekaan tehnyt. Olen toiminut heille heidän peileinään, mutta joskus peilikuva on niin raaka, ettei sitä halua nähdä ja siksi se peili hävitetään pois, eikä kohdata niitä omia pelkoja tai itseä.Minä olen siis saanut peilata itseäni ja toimia toisille peilinä
Raskasta se on, jos esiin tulevista asioista ei voida enää keskustella, vaan kaikki inhottava, paha, loukkaava ja pelottava saa heittämään toista kohti sen ensimmäisen kiven tai sulkemaan toisen kokonaan pois sosiaalisesta elämästään.Näin on nyt käynyt. Olen tehnyt sitä itse, sillä rajani ja rakkauteni elämääni ja itseäni kohtaan vaativat sen, että en anna toisen ihmisen polkea ja nollata minua. Kokemus on jo opettanut, että silloin nollaan itse itseni ja voin pahoin. Mieluummin jätän sen suhteen taakseni, sillä luotan siihen, että vielä tapaan uusia tai vanhoja ystäviä, tuttavia, joilla ei ole tarve nollata tai pitää minua roskakorina. Kaikenkattava rakkaus valaisee silloin kaiken läpi eikä silloin tarvitse toista kohdella huonosti tai välinpitämättömästi, niin kuin ei itseäkään, milloinkaan.
”Tämän tietoisuuden
myötä, voit sitten alkaa ymmärtää, että se
mitä heijastettiin sinulle suhteessa, oli vain peili siitä, miten olet kohdellut
itseäsi. Nämä ovat malleja, joita on sekä tietoisella että
tiedostamattomalla tasolla, kasvatuksesi ja niiden henkilökohtaisten
kokemustesi perusteella, joita olet kerännyt elämäsi aikana.”
Kun tuon ymmärtää ja uskaltaa kohdata sisällä sisimmässään,
on helpompi päästää vanhoista kaavoista irti ja edetä uteliaana uusia malleja
kohti. Helppoa se ei ole, mutta kun siihen on kerran uskaltautunut, ei voi enää lopettaa ja tie vie vain
syvemmälle sisään itseen…
Hyväksyen rikkinäisyyden, viat ja ihmisyyden tuomat
virheet. En ole täydellinen, en edes halua olla! Elämä on täynnä rakkautta,
valoa ja iloa, kun sen uskaltaa elää.
💜 Kiitän kaikkia tapaamiani ihmisiä niin hyvässä kuin pelossa,
sillä ilman teitä minä en olisi minä, juuri nyt ja tässä 💜
