Päästän irti kaikesta menneestä ja olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kokea, nähdä ja tuntea

Sillä juuri nyt käyn kohti uusia haasteitani:  uusi työ, jonka aloitan, tuo tullessaan .. Ihmisiä, tehtäviä, vastuita. Kaiken sen (sosiaalisuudenkin) vaatimuksen edessä olen sekä peloissani, ihastuksissani, mutta myös valtavan uteliaana.

Olen jättämässä taakseni pitkän ajan jakson, joka on muuttanut minut eri ihmiseksi kuin mitä olin ennen. Haluan kuitenkin ehdottomasti olla juuri se "uusi" rakkaudessa, luottamuksessa ja sisäisessä rauhassa elävä ihminen, mikä minusta on tullut.

Jätän taakseni ja päästän irti kaikesta menneestä ja olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kokea, nähdä ja tuntea. En ole helpolla päässyt (vaikken sitä enää muistelekaan) - tunnen oloni paljon kevyemmäksi, kun voin päästää irti ja antaa itselleni anteeksi, olla Vapaa 💓

 

Olen saanut oppia omista rajoista, rajallisuudestani sekä peloistani, siitä suurimmastakin valtavasti. Kun uskalsin kohdata kaikki ne pimeät tunteet, raskaat olotilat, sain valon ja rakkauden elämääni, syvän rauhantunteen, jonka avulla rohkeasti astelen kohti uusia haasteita.

Haasteet tulevat testaamaan ja peilaamaan, pystynkö pitämään rauhan sisälläni arkeen sukeltaessani.  Tiedän varsin hyvin, että yksinollessa ei ulkopuoliset ihmiset, olosuhteet, triggerit tms. ole olleet näyttämässä minulle kaikkia kipeitä kohtiani, vaan olen saanut tehdä syvyyssukellusta ihan omin ehdoin ja rajoin, jotka olen itse valinnut.

Uudestisyntyneenä, nahkani luoneena otan nöyrästi vastaan uudet haasteet 
ja toivon, että löytämäni rakkauden ja rauhan turvin saan kohdata juuri minulle räätälöidyt haasteet ja kasvunpaikat. Uskon, että saan vielä myös rakkautta, onnellisuutta ja kiitollisena otan vastaan kaiken.

 

Olen saanut työkaluja, joiden turvin uskon selviytyväni ja nousevani uusiin ulottuvuuksiin tällä tielläni elämäntehtävääni etsiessäni ja selviäväni haasteista, joita minulle tullaan vielä tarjoamaan. En takerru (enää) pelkoihin, vaan peilaan uteliaana (silti vain ihmisenä) vastaani tulevien peilien kautta omaa sisintäni ja toivon, että löydän lisää  luottamusta ja voimaa, jotta voin päästää irti pelosta, jonka uskon tukahduttavan rakkauden.
 

Olen kvanttienergiahoitoa (https://quantia.fi)   opiskellessani oppinut, ettei ainoastaan positiivinen  elämänasenne auta minua. Minun täytyy nousta senkin yläpuolelle, sillä tunne, joka sisältää joko positiivista tai negatiivista varausta jumittaa minut paikoilleen. Täytyy päästä ns. nollatilaan, jonka avautuessa pääsen vapaaseen tilaan ja kaikki on silloin hyvin, vaikka mitä olisi menossa elämänpolulla. 

Tästä pääsen sanontaan Kaikella on tarkoituksensa - sanonta, jolla on huonona hetkenä/mustana päivänä/kriisin keskellä ahdistusta ja vastustusta tuottava vaikutus. Yritän silloin mahdollisimman pian saada itseni ajattelemaan isommin ja korkeammalle nousten… 

Kaikelle tapahtuvalle löytyy joskus, jossain vaiheessa selitys 

- oli se sitten tässä hetkessä kuinka syviin vesiin vievä ja suuria pelkoja nostattava. Olen kokenut kuolemanpelon ja käynyt katsomassa sitä silmiin useammankin kerran. Olen myös jäänyt täysin yksin ja tullut hylätyksi myös useamman kerran, mutta kokenut että suurin pelko sisälläni on koko ajan ollut, että hylkään itseni, en rakasta itseäni ja jos sen tekee, muutkin voi tehdä sen.

Olen viime talven aikana tavannut sielunkumppanini. Hän kävi elämässäni ja näytti, mitkä pelot vielä on nähtävä, tunnistettava ja päästettävä irti. Nyt minua ei kukaan (muu) voi hylätä, sillä olen löytänyt itseni - nähnyt, kuullut, rakastanut - tullut minuksi, arvokkaaksi ja rakkaaksi 💓

 

Annoin itselleni lahjaksi kesällä voimaannuttavan valokuvaus -prosessin, jonka aikana tuiskuphotography vei minut lempeästi sen pienen, surullisen, yksinäisen tytön luokse ja yhdessä avasimme hänet näkyviin, Rakkauteen. 

Olen kiitollinen hyväksyvästä katseesta ja valokuvista, joita katsoessa löydän aina jotain lisää itsestäni, sisältäni ja voin antaa itselleni sen, mitä vailla olen ollut. 

Valokuvat ovat osa prosessiani ja Tuiskun kuvaamia.

  

 

 

 

Nyt odotan, kaikesta luopumisesta raukeana, että uuden luominen alkaisi olla ajankohtaista. Mitä se sitten onkaan, se jää nähtäväksi.

Mieleni sopukoihin alkaa jo aurinko paistaa, ainakin ajoittain, lumimyräköiden välissä. Pakkanen paukkuu, mutta samalla Valoa alkaa virrata ja lämpö leviä sen mukana.

 

Kuva //pixabay/Jose Alba

Lämpö, jota sisäinen rauha ja sielu kaipaa niin valtavasti myös tämän yhteisen maailman tilanteen keskellä. Ulkomaailma velloo pelon kourissa, sukeltaa syvälle pimeään, aivan kuin minä itse masennuksen pahimmassa kohdissa joskus aikaisemmin ja silloin 

Valo katoaa kokonaan!

Kunnes jokin sen taas herättää henkiin ja tuo takaisin, ensin pieninä katoavina säteinä verhonraosta ja sitten pidempinä jaksoina läpi likaisen ikkunan. Toivo kuitenkin pääsee heräämään samalla ja 

pelko saa huutia… Painu tiehesi!

 

Sydämeni on saanut sähköisiä pelkoiskuja satapäin pitkin talvea 

ja ego on siksikin saanut tilaisuuksia oikein kunnolla vähätellä, syyllistää ja tuoda häpeänkin mukanaan. Kuitenkin, vaikka olen sisäisesti tyyni, on keho sen sijaan saanut ottaa oireilujen kautta vastaan egon ryöpytyksiä ja sairastaa milloin mitäkin kipua. Olen saanut tutustua tunteiden tuomiin kipuihin niin selän kuin keuhkojeni kanssa. Etsinyt niiden sisältä alkusyytä ja hoidattanut niitä eri keinoin. Samalla, kun olen tutustunut kehon ihmeelliseen tapaan tuoda esiin eri elämäntapahtumiin ja ajatusmallien liittyvät kivut ja oireet, olen todennut ettei

Hylätyksi tulemisen pelko kai katoa kokonaan koskaan, ei, jos ego saa sen päättää… 

Se antaa uuden syyn epäillä sydämestä tulevaa viestiä siitä, että rakkaus itseä kohtaan riittää, Aina 💖

 

Kuinka viisas keho onkaan hiljentämään eläjän vauhtia ja käskemään katsoa sisäänpäin, kuuntelemaan ja kokemaan kivunkin erilailla….  Ei lääkiten sitä pois vaan myötätunnon kanssa menemään vastaan - hellimään, silittelemään ja kuuntelemaan mitä sillä on tällä kertaa kerrottavanaan.

 

Sitä samaa vastaantuloa meistä taitaa suurin osa tänäänkin kaivata.  Valtava kaipaus lähelle tulevaa ihmistä

Rakasta, joka ottaisin syliin ja lohduttaisi, kun mieli on solmussa kaikesta puutteesta ja hädästä, kivussa ja hiljaisuudesta, johon kaipaan toista jakamaan ajatuksia ääneen, nauramaan pois surut, jotka voisin vaihtoehtoisesti myös kyynelillä kadottaa. Yksin se vaan on niin …  Olenko olemassa, jos minua ei kukaan kuule tai näe, jos kukaan ei ole kohtaamassa minua. Päivästä, nyt jo kuukaudesta, toiseen vietän aikaa vain oman pääni sisäisten juttujen kanssa ilman ketään, joka haluaisi jakaa kanssani edes tämän hiljaisuuden. Ihmisen, siis minunkin, perustarpeisiin kuuluu kosketus, vahvistus siitä, että koen ja elän. Hellästi silitettynä ihminen eheytyy, voimaantuu ja saa elämänhalunsa takaisin. Onneksi en ole kokonaan sitä haluani kadottanut, sillä elämän nälän murusia olen saanut reppuun niin paljon, että uskon ja luotan aurinkoisen uuden päivän koittavan, minullekin.

 

Jokainen tarvitsee toisen ihmisen, jonka kanssa saa vastavuoroisesti 

olla heikko, pieni ja lohdutuksen tarpeessa. 

Silloin jaksaa myös antaa saman lahjan takaisin ja niin kumpikin saa vuorollaan eheytyä rakkaudessa ja kokea itsensä tärkeäksi myös muille.

 

Olen rakas itselleni, siksi kai olenkin vielä tässä ja hengissä. Tasapainoinen olo löytyy, vaikka toisina päivinä sen etsiminen koko päivän ja nukkumaan mennessä on tyhjää niin sydämessä kuin sängyssä. Annan mielelläni osan itsestäni toiselle huomiona, kosketuksena, hoitamisena, keskusteluna ja myös energiana. Silti kaipaan fyysistä läheisyyttä ja lupaa olla se pieni tyttö. Niin saisin helpommin itkettyä tai purettua vihani ja puhdistettua oloni niin energian kuin kehon tasolla.

 

Tämän viimeisen kuluneen vuoden aikana olen jälleen menettänyt työtilaisuudet, rakkauden kanssa olen saanut käsitellä pelkojani ja puhdistaa menneisyyden painavat kuormat pienemmiksi. Nyt siis odotan, kaikesta luopumisesta raukeana, että uuden luominen alkaa olla ajankohtaista. Mitä se sitten onkaan, se jää nähtäväksi.

 

Luon sydämestäni Rakkautta, Yltäkylläisyyttä ja Runsautta meille kaikille.... 

Jokainen saa itse valita mitä se kenenkin kohdalla tarkoittaa ja laittaa sitä jakoon eteenpäin niin paljon kuin haluaa. Itse koen, että jaettuna se kasvaa ja laajenee ennen näkemättömiin suhteisiin ja tuo minullekin sen kaiken mitä tarvitsen juuri oikeaan aikaan ja oikealla tavalla.

 

Uusi vuosi 2021 ja täysi kuu - Uuden alkua nousee jo sydämeen 

Kuinka väsynyt voi keho ollakaan?

Tällä viikolla oli täysi kuu, jonka vaikutuksen aikana on irtipäästäminen ja uuden luominen sen tilalle ollut ykkösjuttuni. Irtipäästämistä olen tehnyt todella kipein sydämin, sillä jälleen kerran minulle on näytetty ja todeksi tehty omat syvimmät pelkoni. Niiden yli ja yläpuolelle oli kuitenkin tällä kertaa nopeampi ja helpompi nousta, katsomaan suurempaa kuvaa. Huomatakseni sen, että ego edelleen yrittää kuiskia ja saada minut mukaansa sinne vanhaan. Keho vaan ei millään pysy mukana ja siksipä ihmeelliset kivut, uupumus ja väsymys ovat olleet seuranani. Olen seurannut niiden tuloa, liikkumista ja yrityksiä vallata mieleni vanhaan malliin, kuitenkin kuulostellen, ymmärtäen ja oppimiani työkaluja käyttäen. Eteeriset öljyt, homeopaattiset aineet, musiikki, meditaatiot ja Kvantti- ja energiahoidot ovat rauhoittaneet mieleni ja sydämeni kuuntelemaan, mistä oikeasti on kyse.

Hylätyksi tuleminen, yksinjääminen - jälleen kerran tulivat konkreettisesti näyttämään pelon kauhukuviot. 

Tällä kertaa, jos mahdollista vieläkin "raadollisemmin". Monta aikaisempaa kertaa olen ollut sekoamisen partaalla ja halunnut kuolla niihin tunteisiin, joita nuo pelot herättävät. Nyt olen edennyt ja sisäisen rauhan löydyttyä uskaltautunut kokemaan ja tuntemaan mitä eteeni tuodaan, ilman paniikkia, uteliaana ja rakkaudella.

Tämän kerran raadollisuus tulee siinä, että minulle annettiin hetkeksi vierelleni mies, jollaista en olisi osannut haaveilla tai mielikuvissani luoda. Se Yhteys, energiat ja yhdistymisen voimakkuus, jonka tunsin hänen kanssaan ylitti kaikki aikaisemmat kokemukseni, sitä ei sanoilla voi kuvata. Haastavaa luopua, kun on saanut kokea jotain "vielä parempaa" 💗

Nyt ymmärrän, että oli juuri sopiva aika tapahtuneelle. Tiedän, että selviän, jopa kukoistan tämän kokemuksen jäljiltä. Olen nyt vapaa vanhoista peloistani!

Vapaa uuteen, uudenlaisen Rakkauden tasolla

Täysikuulle annoin lupauksen luottaa ja uskoa suurempaan suunnitelmaan. Rauhoutuin, käännyin sisimpääni sydämeeni - ja toiveeni kerroin:

Minä olen nyt valmis uuteen rakkauteen, yltäkylläisyyteen ja runsauteen. Pyyteetön, vapaa Rakkaus olen sinua odottanut ja jaksan edelleen luottaa, että tulet luokseni <3

Muut asiat elämässäni ovat myös olleet "pysäkillä" - ovat antaneet oppivuosia minulle kärsivällisyydestä, luottamuksesta, itsemyötätunnosta ja anteeksiantamisesta.

Olen siis valmis jatkamaan, sillä tiedän, etten ole koskaan valmis. Olen saanut sisäisen Rauhan, Rakkauden itseeni; arvostuksen elämääni ja kokemuksiani kohtaan. siitä on hyvä jatkaa ja jakaa Rakkautta ja Valoa eteenpäin - vaikkapa elämäntehtävänä 💗

Työ, koti, harrastukset jopa ihmiset ovat vaihtuneet tämän opiskelun aikana. Tärkeimmät ja rakkaimmat ovat pysyneet muutoksessani mukana ja tiedän (tunnen - intuitioni sanoo), että uusia on tulossa vierelleni, tuekseni, jakamaan samaa arvomaailmaa kuin minä. Vaikka rajani/rajaukseni ovat muuttuneet rakkaat ovat pysyneet siinä, lähellä - toivon, että ovat nähneet jotain kaunista kaiekn kivun/pelon keskeltä ja ymmärtävät, että kaikella on ollut tarkoituksensa meille kaikille 💗

Alkakoon Uusi Aika keveämmin askelin ja avoimen sydämen avulla. 

Tiedän sen oikean ihmisen (sydämen ja sielun) kuulevan kutsuni - Tule jo, odotan sinua😍