Nyt odotan, kaikesta luopumisesta raukeana, että uuden luominen alkaisi olla ajankohtaista. Mitä se sitten onkaan, se jää nähtäväksi.

Mieleni sopukoihin alkaa jo aurinko paistaa, ainakin ajoittain, lumimyräköiden välissä. Pakkanen paukkuu, mutta samalla Valoa alkaa virrata ja lämpö leviä sen mukana.

 

Kuva //pixabay/Jose Alba

Lämpö, jota sisäinen rauha ja sielu kaipaa niin valtavasti myös tämän yhteisen maailman tilanteen keskellä. Ulkomaailma velloo pelon kourissa, sukeltaa syvälle pimeään, aivan kuin minä itse masennuksen pahimmassa kohdissa joskus aikaisemmin ja silloin 

Valo katoaa kokonaan!

Kunnes jokin sen taas herättää henkiin ja tuo takaisin, ensin pieninä katoavina säteinä verhonraosta ja sitten pidempinä jaksoina läpi likaisen ikkunan. Toivo kuitenkin pääsee heräämään samalla ja 

pelko saa huutia… Painu tiehesi!

 

Sydämeni on saanut sähköisiä pelkoiskuja satapäin pitkin talvea 

ja ego on siksikin saanut tilaisuuksia oikein kunnolla vähätellä, syyllistää ja tuoda häpeänkin mukanaan. Kuitenkin, vaikka olen sisäisesti tyyni, on keho sen sijaan saanut ottaa oireilujen kautta vastaan egon ryöpytyksiä ja sairastaa milloin mitäkin kipua. Olen saanut tutustua tunteiden tuomiin kipuihin niin selän kuin keuhkojeni kanssa. Etsinyt niiden sisältä alkusyytä ja hoidattanut niitä eri keinoin. Samalla, kun olen tutustunut kehon ihmeelliseen tapaan tuoda esiin eri elämäntapahtumiin ja ajatusmallien liittyvät kivut ja oireet, olen todennut ettei

Hylätyksi tulemisen pelko kai katoa kokonaan koskaan, ei, jos ego saa sen päättää… 

Se antaa uuden syyn epäillä sydämestä tulevaa viestiä siitä, että rakkaus itseä kohtaan riittää, Aina 💖

 

Kuinka viisas keho onkaan hiljentämään eläjän vauhtia ja käskemään katsoa sisäänpäin, kuuntelemaan ja kokemaan kivunkin erilailla….  Ei lääkiten sitä pois vaan myötätunnon kanssa menemään vastaan - hellimään, silittelemään ja kuuntelemaan mitä sillä on tällä kertaa kerrottavanaan.

 

Sitä samaa vastaantuloa meistä taitaa suurin osa tänäänkin kaivata.  Valtava kaipaus lähelle tulevaa ihmistä

Rakasta, joka ottaisin syliin ja lohduttaisi, kun mieli on solmussa kaikesta puutteesta ja hädästä, kivussa ja hiljaisuudesta, johon kaipaan toista jakamaan ajatuksia ääneen, nauramaan pois surut, jotka voisin vaihtoehtoisesti myös kyynelillä kadottaa. Yksin se vaan on niin …  Olenko olemassa, jos minua ei kukaan kuule tai näe, jos kukaan ei ole kohtaamassa minua. Päivästä, nyt jo kuukaudesta, toiseen vietän aikaa vain oman pääni sisäisten juttujen kanssa ilman ketään, joka haluaisi jakaa kanssani edes tämän hiljaisuuden. Ihmisen, siis minunkin, perustarpeisiin kuuluu kosketus, vahvistus siitä, että koen ja elän. Hellästi silitettynä ihminen eheytyy, voimaantuu ja saa elämänhalunsa takaisin. Onneksi en ole kokonaan sitä haluani kadottanut, sillä elämän nälän murusia olen saanut reppuun niin paljon, että uskon ja luotan aurinkoisen uuden päivän koittavan, minullekin.

 

Jokainen tarvitsee toisen ihmisen, jonka kanssa saa vastavuoroisesti 

olla heikko, pieni ja lohdutuksen tarpeessa. 

Silloin jaksaa myös antaa saman lahjan takaisin ja niin kumpikin saa vuorollaan eheytyä rakkaudessa ja kokea itsensä tärkeäksi myös muille.

 

Olen rakas itselleni, siksi kai olenkin vielä tässä ja hengissä. Tasapainoinen olo löytyy, vaikka toisina päivinä sen etsiminen koko päivän ja nukkumaan mennessä on tyhjää niin sydämessä kuin sängyssä. Annan mielelläni osan itsestäni toiselle huomiona, kosketuksena, hoitamisena, keskusteluna ja myös energiana. Silti kaipaan fyysistä läheisyyttä ja lupaa olla se pieni tyttö. Niin saisin helpommin itkettyä tai purettua vihani ja puhdistettua oloni niin energian kuin kehon tasolla.

 

Tämän viimeisen kuluneen vuoden aikana olen jälleen menettänyt työtilaisuudet, rakkauden kanssa olen saanut käsitellä pelkojani ja puhdistaa menneisyyden painavat kuormat pienemmiksi. Nyt siis odotan, kaikesta luopumisesta raukeana, että uuden luominen alkaa olla ajankohtaista. Mitä se sitten onkaan, se jää nähtäväksi.

 

Luon sydämestäni Rakkautta, Yltäkylläisyyttä ja Runsautta meille kaikille.... 

Jokainen saa itse valita mitä se kenenkin kohdalla tarkoittaa ja laittaa sitä jakoon eteenpäin niin paljon kuin haluaa. Itse koen, että jaettuna se kasvaa ja laajenee ennen näkemättömiin suhteisiin ja tuo minullekin sen kaiken mitä tarvitsen juuri oikeaan aikaan ja oikealla tavalla.