Rakastaa ja olla  rakastettu… siinä vasta tavoite 💜

Tulla nähdyksi ja huomioiduksi, rakastetuksi omana itsenään – onnistuuko se koskaan tai kenekään kanssa vastavuoroisesti?

Kaukaa (vai onko ne tapahtuneet ihan vasta) nousevat traumat  pitävät minusta kiinni, vaikka kuinka yritän olla armollinen, anteeksiantava …tehdä valintoja, että osaisin päästää menneistä irti ja antaa uusien tuulien tulla elämääni..

Minua pelottaa

pelottaa valtavasti, että minusta halutaan kerralla vain osa tai palanen.

Kelpaanko kenellekään kokonaisena minuna? Halutaanko minusta vain se osa, joka miellyttää (tai on joskus miellyttänyt) ottajaa – onko muilla osilla mitään väliä?

Entäs minä…valtavan työn tehneenä, jotta kokisin itseni onnelliseksi ja hyväksytyksi kaikkine paloineni… En voi hyväksyä osittaista siivun hakijaa elämääni. En vaan voi, ellei minua haluta kaikkine valintoineni, vikoineni, (muuttuneine) tapoineni, päätöksieni kanssa, tekemisieni jälkeenkin. Minulla on rajoitteeni, pelkoni, heikot hetkeni, itkuni, iloni, onnellisuuteni ja rauhan tunteen lähteeni, joihin muut eivät voi tulla mukaan.

Toivon, että saan jakaa ne läheisteni kanssa ja ne tulevat hyväksytyiksi osana minua.

Tämän päätöksen kanssa eläminen ei ole aina helppoa, olisi ehkä helpompaa palata kiltin tytön rooliin ja antaa toisten ottaa ja antaa mitä haluavat…ja jää vaille itse, jopa omaa hyväksyntää.

Mutta ei, se aika on jo ohi! 

Menneet on menneitä 💜 Olkoot ja vaikuttakoot elämääni – Minä elän tätä hetkeä ja kuuntelen sydäntäni ja intuitiota, sillä vain sieltä nousee se ”tieto”, joka auttaa minua jaksamaan kaiken myllerryksen keskellä auttamatta, yksin. Yksin, koska kukaan muu ei voi siinä auttaa – tämä tie on kuljettava yksin, muut eivät voi tulla mukaan.

Missä kulkee se raja: miten minua saa kohdella tai mitä minusta saa haluta? 

Vaikka kaipaan läheisyyttä, tukea ja turvallista olkapäätäkin, en voi suvaita, että minua paloitellaan osiin… 

Aina ei ole ollut valinnan teossa vaihtoehtoja (joku sanoo, että aina on… Kenellä on, jos kuuntelee sydäntään?), koska minun on täytynyt elää niillä eväillä (kokemuksilla, traumoilla, taidoilla, tavoitteilla) ja siinä elämäntilanteessa (lapsena, äitinä, sisarena, tyttärenä, puolisona, ystävänä) mikä milloinkin on ollut. Päätökset on tehty ja tuloksista ei voi valittaa, takuuaika on mennyt jo umpeen aikaa sitten…

Uusista päätöksistä otan täyden vastuun, sillä uskon, että niillä tuen uusien tuulien matkustajaa, joka minusta on tullut kokemusteni synnyttämänä. Ja sen tiedän, että tässä olisi voinut käydä paljon, PALJON huonomminkin – 

Onneksi, aikani ja tehtäväni ovat vielä kesken ja saan jatkaa kuunnellen sydäntäni 💜