Muutos… uhka vai mahdollisuus?

 

Kesä vaihtuu syksyyn, työ uuteen, äitisuhde potkii päähän teinpä miten päin vaan..

Itsestäni huolen pitäminen kyselee koko ajan rajojaan

miten teen, mitä jätän tekemättä, ketä alan, kenet laitan kieltoon… Kuinka yksin olen silloin, kun elämän polulla kompuroin ja voisiko kukaan edes auttaa, vaikka tietäisi, haluaisi?

Sukellan syvään yhden asian kohdalla, toisella nousen kuin korkki pintaan, sillä se ilon, tuen ja rakkauden kokemus kanssakulkijoilta auttaa, vaikka sisälläni kaiken käsittely onkin kesken. Tunneryöpyt vievät voimia ja niiden löytymiseen haluaisin löytää taikasauvan, jotta tasapainon hallinta onnistuisi. Sisäisestä rauhasta kun ei ole välillä tietoakaan ja silloin edes peiton alle piiloon meneminen ei auta. Rintaa ja mieltä raastaa, suru, häpeä, syyllisyys hyökyy päälle… En saa itkettyä, vaikka uskon että se voisi helpottaa ja puhdistaisi mielen kaaosta.

Kuinka saada elämä ”järjestykseen” ja mitä se tarkoittaa. 

Kamalan pitkän ajan olen ollut stressin alla, elänyt osa sydämestä ja mielestä lähtövalmiina milloin mistäkin syystä, tietämättä minne ja miksi, lähtövalmiina uhan alla. Nuo uhka-asetukset ovat polttomerkitty minuun viime vuosien aikana, ehkäpä jopa pienestä tytöstä saakka, ja niiden hoitaminen vaatii valtavasti aikaa, kärsivällisyyttä. Missä niitä annetaan? Mistä löydän sen tarvittavan ajan, luottamuksen ja rauhallisuuden, jonka avulla hyökyaallosta selviän? Tiedän juu, että minulla on itselläni avaimet jossain, mutta kun ne ovat hukassa.. Silloin romahdus on tulossa eikä sillä hetkellä ole jäljellä enää uskoa itseen… ei selviytymiseen… Melkein romahdan syvään kivikkoon, jään jumiin enkä saa itseäni ylös…

Lopulta jotain AINA tapahtuu...

jokin tökkää minua ja havahdun .. ihminen, joka uskoo minun selviytyvän, ottaa yhteyttä, sivusto netissä ja oikea artikkeli tai kuva oikeaan aikaan ja niin olen yhtäkkiä nousemassa hitaasti pintaan, valoon ja tiedän, että tämä piti käydä (taas) läpi, jotta uudelle tilaisuudelle/asialle/ihmiselle tms.  löytyy tilaa!

Kuinka haastavan vaikeaa on löytää sisältää nuo asiat ja niiden tarkoitus? Kuinka niistä luopuminen, irtipäästäminen helpottuisi, jotta syvyys ei olisi niin pimeä ja tukahduttava? 

Minä kuitenkin tiedän, 

että pääsen yli tästäkin, siitä on jo aavistus ja entinen kokemus auttaa muistamaan, että olen tehnyt tämän ennenkin, vaikka syyt olivatkin erit. Kaikella on paikkansa, aikansa ja oppinsa minulle.. meille jokaiselle, vaikkei sitä millään ajattelemalla voikaan tietää ja nähdä. Siihen tarvitaan luottamus, luottamusta siihen, että selviän sydämeni tietä eteenpäin ja matkalla autan muita heidän omilla poluillaan, vaikka se saattaa näyttää, että hylkään, kiellän tai jätän elämästäni pois. Tapahtuneella ja seurauksilla on syynsä, jota minun ihmismieli ei osaa selittää, silti sydän kertoo, että teen päätökset parhaani mukaan, sydäntäni kuunnellen ja vain siellä rakkaus, elämänvoima,  kertoo että kaikki menee parhain päin, vaikkei joka kerta edes siltä tunnu

 

 

 

 

 Kuinka saavuttaa oma voima ja saada se pysymään?

Universumi tarjoilee jatkuvasti myrskyä, pudotuksia vuorenrinteillä, kipua ahdistusta pelkoa ja silti tämän menneen vuoden aikana olen saanut kokea, että olen turvassa kaiken keskellä. Tunteet tulevat… ja menevät... aiheuttaen ajoittain lähes niin kovan kivun sisälleni, että se on purettava hallitsemattomana ulos. Välillä huudan, itken, nauran, iloitsen …  

Rakastan kaikkia noita tunteitani, kävinpä kuinka syvällä tahansa, sillä olen saanut kokemuksen, että levollisuus odottaa ja tulee tyynnyttämään oloni, mieleni ja sieluni… 

Sydämeni, joka pirskahtelee kiitollisuudesta saada toteuttaa totuudenmukaista intuitiotani.

Kyllä  -  Olen saanut palautetta käyttäytymisestäni ja soimannut itseäni purkausten jälkeen… Silti olen kiitollinen tapahtuneista tapahtumista, kohtaamisista, yksinoloista. Ne ovat antaneet minulle mahdollisuuden nähdä itse vielä paremmin, oppia tuntemaan sen, mitä oikeasti haluan tehdä elämässäni ja kenen kanssa olen valmis toteuttamaan visioitani, unelmiani…  Monta vierellä kulkijaa on jäänyt matkan varrelle, uusia tullut mukaani... Kaiken keskellä olen kuitenkin se ainut itselleni, jonka kanssa viimeisenä käyn palaverit ja jonka hyväksynnän, rakkauden ja armollisuuden tarvitsen.

 

Haastavaa on ollut jo vuosia, mutta sisäinen seesteisyys antaa minulle paikan, johon voin laskeutua. Armonpatja, niin kuin koutsini Kaija ja Reijo ovat sen sanoittaneet. Siellä olen itseni kanssa turvassa ympäröivältä kaaokselta. Sieltä on hyvä palata arkeen tekemään päätöksi asioiden, ihmisten ja tekojeni suhteen, sydämelläni, sydämestäni, koska totuus on että, vain minä kannan seuraukset teoistani, sanoista ja päätöksistäni oman elämäni suhteen.

Tämä vuosi 2021 on antanut (jälleen kerran) valtavasti oppimismahdollisuuksia, haasteita, mutta myös kiitollisuutta, luottamuksen paikkoja ja toivoa, että jaksan kaiken keskellä paremmin kuin aikaisemmin. Kokemus on ollut eheyttävä ja toivon, että esimerkilläni olen voinut levittää toivoa, luottamusta, kiitollisuutta, rakkautta ympärilläni oleville, läheisille ja jokaiselle kohtaamalleni.

Uskon, että se Rauha, Rakkaus ja Voima, jossa koen eläväni, tulee näkyväksi tai koetuksi, niidenkin äkkipikaisten tapahtumien aikana…  tai viimeistään jälkikäteen, joihin lankean ja joista saan oppia pienen osan itsestäni, heikkouksistani, inhimillisyydestäni lisää.

Elämäntehtävän suuntaviivat ovat alkaneet hahmottua ja tulevaksi vuodeksi manifestoin sen näkyväksi, todelliseksi, sillä se antaa minulle uutta voimaa ja tulee tarpeeseen tänä aikana, jolloin pelko lepattaa niin monen kanssakulkijan rinnassa kuin kiinni jäätynyt perhonen… Siivet eivät saa ilmaa alleen. Räpiköinti tukahduttaa ilon, elämänhalun ja kiitollisuuden tuoden tilalle valtavan pelon, jonka aiheuttama pahaolo purkautuu muihin ympärillä oleviin.

Kunpa saisimme niin paljon Valoa kaikille, ettei tarvitsisi pelätä. Silloin voimme olla kiitollisia kaikista kokemuksista, joita meille on annettu. Pienen pienikin kiitollisuuden kokemus muuttaa näkökulmaa, antaa toivoa ja luottamusta, säteilee muille ja laajenee.      

                                                            

                                                                        Muista 💗                                                                                                      

Rakkaus kantaa yli pelon ja on inhimillistä tuntea eri tunteita, 

kuunnella niiden tuomaa viestiä. 

 Viesti kertoo Aina meistä itsestämme, 

olipa sen tuojana kuka tahansa, milloin ja missä tahansa.