KIRJE VOL 2
Vuosi vaihtuu pian ja odotan sitä yksin
Kiitollisena ohikulkumatkallasi jättämästäsi jäljestä minuun.
Näytit minulle uuden näkökulman,
suuren yhteyden, jota en tiennyt ihmisten välillä olevankaan. Äänesi, kasvosi,
Energiamme voimakkuus…. jopa unessa sain
sinuun yhteyden.
Ihastumisesi
teki hyvää yksinäiseksi tulleelle naiseudelleni, kaipuu tuli elämääni ja
täyttymys, jollaista en ollut osannut odottaa. Kaiholla mietin, miksi annettiin
näin lyhyt aika kokea tämä?
Samalla sain käsitellä pelkojani… menneitä kokemuksiani ja antaa itselleni taas kerran anteeksi ne liian suuret odotukset itseni suhteen ja samalla käsitellä tekemäni suuret suunnitelmat ja rakennelmat, joiden sortumisesta toipumisen viimeisiä etappeja tässä olen nyt käynyt.
Suurten suunnitelmien aiheuttamat pettymykset ovat kuin omaa voimaani nakertava ego, jonka kanssa en koskaan pääse voitolle tai olla vain onnellinen.
Se on ohi … Lupaan sen itselleni ja samalla lupaan aina,
aina etsiä tien omaan voimaani takaisin, Rakkaus asuu siellä ja lohduttaa,
nostaa ja kantaa luottaen siihen, mitä minulle tapahtuu on tarpeen suuressa
suunnitelmassa.
Kiitos siis sinulle, mies… enkeli tai kuka
lienetkin, joka tässä ajassa kävi luonani antamassa avaimet uuteen aikakauteen
ja auttoi minua painamaan oven takanani kiinni - ottaen avaimet mukaasi, ettei
minun enää tarvitse edes miettiä oven aukaisemista tai kurkistamasta sen
taakse. Kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti