Kirjeitä Peililleni <3

 

 

Tämä kirjeiden idea syntyi yöllä porttipäivän kaukohoidon jälkeisessä leijunnassa…

Jotenkin minun täytyy saada purkaa omaa oloani ulos, vaikken saisi siihen mitään vastakaikua mistään. 

Luotan, että joku kuulee ajatukseni, tuntee tunteeni, sillä enhän ole koskaan yksin ja pyydänkin oppaitani, suojelijoiltani ja laumaani/sielunperheeseeni kuuluvia kuljettamaan nämä tulevat viestini hänelle, jota kaipaan syvästi jakamaan niin hänen kuin minunkin kasvua ja muuttumista Rakkaudessa.

   

 minun voimatauluni, jonka on maalannut Marianne Lukkarinen

Tuen tarve on käsin kosketeltavissa, sillä yksin olo ja peilin puuttuminen aiheuttavat sen, että joudun oman pääni sisällä työstämään asiat ilman kehittävää keskustelua tai olkapäätä, johon itkeä ja kumppania, jonka kanssa yhdessä nauraa, kun asiat selviävät tai menevät päin  seiniä... itselleni

 

Kaipuu on suuri. Luottamusta tarvitaan, sillä peili ei vastaa minulle mitään, on kuin olisi musta verho välissämme. Jostain syystä kuitenkin luotan, että tälläkin vaiheella on tarkoituksensa meille molemmille. Kummallakin on kai aika käydä läpi jotain, jossa kommunikointi on poissuljettu vaihtoehto ja jää vain yksin etenemisen vaihtoehto.

 

Toivon, että polkumme kohtaavat tämänkin jälkeen, kun kumpikin on saanut työstää ja kohdata omia pelkojaan, mörköjään ja katsoa niitä kohti rakastaen. Niillähän on aina viesti omasta voimasta, kun rohkeasti katson, mitä minulle tarjoillaan, saan selville käsittelemättömät asiat menneisyydestäni.

Rakkaus, myötätunto ja luottamus auttavat valaisemaan ne varjot, jotka kertovat minun hyvinvointini tarpeesta, sisimmässäni olevasta voimasta, joka haluaa tulla valoon ja sulattaa, pehmentää tai muovailla varjon osaksi valoa, sillä ne kuuluvat yhteen. Kun sen olen jaksanut, osannut ja rohjennut tehdä.

Pääsen sisäiseen rauhaan takaisin ja elämä on tässä ja nyt: 

Kaikki on hyvin ja Rakkaus on kaikki <3